Juhannus oli ja meni. Alkoholia meni enemmän kun piti, mutta huonot ajatukset katos. Kuitenkin mie tänään viimein kotiuduin..
En tiiä enää mistään mitään. Oon liian voimaton ja väsyny tähän kaikkeen. Mitä pitäisi tehdä? Mitä sanoa? Kelle sanoa?
Miks elämän pitää olla näin hankalaa..?! Oon miettiny useita kertoja et luovutan vaan, koska se ois helpompaa..kaikille. Mitä mie täällä teen? Kukaan ei välitä vaikka mie kuolisin. Pääsisin samalla ainakin pois täatä tuskasta, jota kertyny pitkin elämää.
Syy mikä on pitäny miut elossa ja ilosena on ollu eräs jätkä, en oikeaa nimeä halua paljastaa joten sanotaan vain ''T''. Tutustuin tähän jätkään vuosi sitten kun näimme mopomiitissä..okei joo ehkä se nyt ei mitenkään romanttisin tapa ollut mutta oli se edes jotain. Sen jälkeen emme olleet missään tekemisissä.. KUNNES törmäsinne netissä. Siellä aloimme jutella vähitellen enemmän ja enemmän, lopulta numerot vaihtuivat ja no.. Ollaan nähty 2-4kertaa. Kuitenkin olemme paljon juteltu ja mie ainakin tykkään siitä jätkästä enemmän kun mistään muusta! Mutta syy miksi olen onneton, on minä itse. En luota että kukaan välittäisi minusta oikeasti eikä rikkoisi minua palasiksi..
Hmm.. avautuminen vähän helpotti, mutta itken silti edelleen. Olen pelokas, koska pelkään jos T menee pois elämästäni, etten enää jaksa olla elossa..
Biisi : lauri tähkä - morsian, on sellanen minkä T näytti minulle ja kerran kun olimme ajelemassa, hän laittoi sen soimaan ja se saa mieleen kaaikki ihanat hetkemme <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti